Opi parantamaan · Mitä opit
Kätten päällepano siirtämättä energiaa
Huomaa: työpajat pidetään vain saksaksi.
Harjoitus, jonka ympärillä työpajan toinen osa pyörii. Et anna mitään, pysyt itsessäsi ja olet läsnä. Makaava saa milloin tahansa sanoa ”seis”.
Opi parantamaan · kätten päällepano
Kätten päällepanossa et anna mitään. Pysyt itsessäsi, olet läsnä toista varten ja katselet.
Ulkoa näyttää siltä, kuin joku tekisi jotain hoitopöydällä makaavan ihmisen hyväksi. Se on sen vastakohta. Huomiosi on enemmän itsessäsi kuin makaavassa ihmisessä. Juuri se tekee harjoituksesta vaikean, ja juuri siksi harjoittelet sitä.
Mistä tässä harjoituksessa on kyse
Useimmat ihmiset, jotka panevat ensimmäistä kertaa kätensä toisen päälle, haluavat auttaa. He haluavat saada aikaan jotain, poistaa jotain, lähettää jotain. Siksi sanon ennen harjoitusta joka kerta saman:
Ricon sanoin
Kyse ei ole siitä, että te autatte, vaan siitä, että olette vain läsnä, pysytte itsessänne, olette läsnä sitä varten, joka makaa, ja havainnoitte. Jos teette sen puhtaasti, tapahtuu paljon enemmän kuin luulette. Ja huomion täytyy aina olla enemmän teissä itsessänne kuin siinä, joka makaa.
Rico Brunner, työpaja
Se on käänteinen siihen, mitä odotetaan. Huomiosi keskipisteessä ei ole toinen, vaan sinä itse. Vain niin voit olla kokonaan läsnä kadottamatta itseäsi. Kosketat kehoa, mutta et sekoita energiaasi hänen energiaansa. Fyysisesti saat koskea, energeettisesti vain katsoa.
Näin harjoitus etenee
Emme aloita heti ihmisestä. Ensin asetat kädet tyhjälle hoitopöydälle ja harjoittelet pysymään siinä itsessäsi. Vasta sitten mukaan tulee ihminen. Periaate pysyy samana, nyt vain joku makaa siinä.
Sille, että hoitopöydällä makaava tarkistaa mukana, on syy. Se lisää painetta pysyä itsessäsi. Voit pitää silmät auki tai kiinni. Silmät eivät näe energiakenttää muutenkaan.
Miksi katseesi pysyy kokonaisuudessa
Sen mukaan, mihin asetat kätesi, havaitset eri asioita, joskus myös loukkaantuneen kohdan. Kiusaus keskittyä juuri siihen on suuri. Joka tekee niin, tekee ihmisestä pienen, tämän yhden kohdan kokoisen. Huomiosi suurentaa silloin juuri sitä, mihin se kohdistuu. Jos pysyt itsessäsi ja näet ihmisen kokonaisuutena, kohta kuuluu siihen ilman, että se määrää kaiken.
Halu tehdä aktiivisesti jotain on tässä suurin ansa.
Ricon sanoin
Ja aktiivinen tekeminen on sellaista, että, kuin kun on laittanut ruokaa ja joku tulee ja sanoo: … Laitan vielä vähän suolaa, vähän tätä, tätä. Ateria pilaantuu.
Rico Brunner, työpaja
Mitä välillenne syntyy
Kun kaksi ihmistä kohtaa, he vaikuttavat toisiinsa. Niin on myös kätten päällepanossa. Siirtoa se ei silti ole.
Ricon sanoin
Kun panee kädet, syntyy vuorovaikutus, koska se on kohtaaminen, mutta niillä ei ole toistensa kanssa mitään tekemistä. Se on kuin kun menen ulos ja aurinko lämmittää minua, sillä ei ole auringon kanssa mitään tekemistä.
Rico Brunner, työpaja
Se, mitä tunnet, kertoo vähän
Moni kokee kätten päällepanossa jotain: lämpöä, viileyttä, virtausta, väsymystä. Siitä voi päätellä vähän. Se, mitä hoitopöydän vieressä oleva tuntee, ja se, mitä hoitopöydällä makaava tuntee, voi olla aivan erilaista. Minulla on joskus polttavan kuumat kädet, ja makaava kokee ne viileinä. Joskus ajattelen, että tuskin mitään tapahtui, ja vastapuoleni kokee sen aivan toisin.
Siksi et kytke tuntemustasi siihen, mitä toisessa tapahtuu. Havainnoi arvioimatta. Jos huomaat, että olet tuntemisen kautta pudonnut pois itsestäsi, palaat yksinkertaisesti itseesi.
Kosketuksen säännöt
Kädet ovat kohdissa, jotka ovat kaikille miellyttäviä: otsalla, päälaella, vatsalla, polvilla, jalkaterillä. Myös käsivarsilla se on mahdollista. Rintakehän alueen jätät pois, kaikilla ihmisillä.
Kun vaihdat kohtaa, pidät aina yhden käden kehon päällä. Joka makaa silmät kiinni, tietää näin koko ajan, missä olet. Jos otat molemmat kädet pois ja ilmestyt yhtäkkiä jalkaterien kohdalle, hän säikähtää. Yksi käsi kehon päällä luo luottamusta.
Tärkein sääntö koskee molempia osapuolia:
Ricon sanoin
Mikä on tärkeää, jos joku makaa ja tuntee olonsa epämukavaksi, silloin saa mutkattomasti sanoa ”seis” ja nousta istumaan. Kenenkään ei tarvitse työskennellä kenenkään kanssa, jos hän ei halua. Sitä meidän ei myöskään tarvitse ottaa henkilökohtaisesti. Eikä kenenkään tarvitse tehdä mitään, mitä hän ei halua.
Rico Brunner, työpaja
Olemme kaikki aikuisia ja voimme sanoa, mitä haluamme. Ja harjoitus saa myös olla hauskaa.
Kuinka kauan käsi on paikallaan
Kiinteää kestoa ei ole. Joskus se on viisi minuuttia, joskus kaksikymmentä. Joka pitää kättä kaikkien päällä aina yhtä kauan, kuormittaa jotkut liikaa. Hyvin hermostunut ihminen haluaa ehkä, että hänet päästetään jo minuutin jälkeen. Silloin lopetat aiemmin. Moni odottaa puolta tuntia. Ratkaisevaa ei ole aika, vaan se, mitä hoitopöydällä makaava ihminen pystyy juuri nyt ottamaan vastaan.
Mitä itse teen siinä
Vielä näin monen vuoden jälkeenkin näen kätten päällepanossa joka kerta vaivaa pysyäkseni itsessäni. En tee sitä asenteella ”minä osaan tämän”. Sen jälkeen kysyn itseltäni joka kerta, pysyinkö todella itsessäni. Tämä pieni tarkistus on osoittautunut minulle hyvin hyödylliseksi, ja suosittelen sitä sinullekin.
Eniten olen oppinut niinä vuosina, joina vain havainnoin. Jolla on rohkeutta havainnoida toimimisen sijaan, ymmärtää enemmän.
Kenelle tämä harjoitus antaa jotain
Jolla on juuri itsellään vähän maata jalkojen alla, oppii hoitopöydän ääressä, ettei hänen tarvitse antaa mitään ollakseen läsnä jotakuta varten. Joka haluaa pitää kiinni siitä, mitä on saavuttanut, harjoittelee pysymään itsessään myös toisen ihmisen lähellä. Ja joka haluaa kehittyä ja ehkä joskus työskennellä muiden kanssa, harjoittelee tässä sen perustaa. Miksi siinä ei siirretä mitään, löydät sivulta Kolme tapaa auttaa energialla.
Usein kysyttyä
- Pitääkö minun tehdä jotain, kun makaan?
- Ei. Saat yksinkertaisesti maata ja olla itsessäsi. Jos haluat, tarkkailet, antaako toinen energiaa. Ja jos olosi ei ole hyvä, sanot ”seis”.
- Otanko vastaan jotain toiselta?
- Kun pysyt itsessäsi etkä halua antaa mitään, syntyy kohtaaminen, ei siirto. Mistä huomaat ylittäväsi rajasi, löydät sivulta Mistä tunnistat oman rajasi.
- Entä jos en halua, että minuun kosketaan?
- Silloin istut sivuun. Kenenkään ei tarvitse osallistua, eikä kukaan ota sitä henkilökohtaisesti.
- En tuntenut mitään. Teinkö väärin?
- Et. Se, mitä tunnet, kertoo vähän siitä, mitä tapahtuu. Kyse on harjoittelusta, ei tuntemisesta. Lisää sivulla Kun et havaitse mitään.
- Miksi huomioni pitää olla itsessäni eikä toisessa?
- Koska vain niin pysyt itsessäsi. Joka suuntautuu kokonaan toiseen, kadottaa itsensä ja alkaa haluta tehdä jotain.