Opi havaitsemaan · Mitä opit

Mitä työpajassa harjoitellaan

Huomaa: työpajat pidetään vain saksaksi.

Yksi kierros viidessä vaiheessa: kysymys, kirjoittaminen, kaksi minuuttia läsnä itsessäsi, kyseenalaistaminen, uusi kysymys. Lisäksi esimerkki siitä, miten kyllä-ei-kysymyksestä tulee tarkka vastaus, ja mitä toisena päivänä tulee lisää.

Kierros, aina samanlainen

Istut toista ihmistä vastapäätä. Harjoittelette pareittain, ja kulku toistuu useita kertoja.

Ensin esität yhden ainoan kysymyksen vastapäätä istuvasta. Sen, mitä havaitset, kirjoitat ylös, ja nimenomaan hänessä, et itsessäsi. Sitten olet kaksi minuuttia läsnä itsessäsi ajattelematta havaitsemaasi. Sen jälkeen katsot, mitä olet kirjoittanut, ja kyseenalaistat sen.

Viides vaihe on harjoituksen ydin. Et tarkista, pitääkö vanha yhä paikkansa. Otat uuden paperin ja esität kysymyksen vielä kerran.

Ricon sanoin

Eli ei tarkisteta, onko se, minkä näitte, yhä sama, vaan esitetään kysymys itselle uudelleen.

Rico Brunner, työpaja

Näin näet, onko näkemyksesi muuttunut, pysynyt samana vai onko siihen tullut jotain lisää. Tätä tekniikkaa en keksinyt työpajaa varten. Se syntyi minulle itselleni, kun huomasin, etten päässyt pelkällä havaitsemisella eteenpäin. Siitä lähtien kysyn yhä uudelleen alusta: Mitä en ole tullut ajatelleeksi?

Kysymys, jota harjoittelemme

Ricon sanoin

Kysymys on: Kuinka onnellinen joku on? Tai missä hän on onneton? Ja sitten, jos se riittää, yritetään vielä selvittää: Onko hän itse vastuussa onnestaan vai ei? Rajoittukaa näihin kysymyksiin.

Rico Brunner, työpaja

Taustalla on jokaisen analyysin ensimmäinen haarautuma: itse aiheutettu vai ulkoa tullut? Onko joku onnellinen, koska hän on oppinut olemaan onnellinen, vai koska hän on juuri rakastunut? Lisää siitä sivulla Opi erottamaan.

Tarkoitus ei ole mennä syvälle siihen, mikä jollakulla on vaikeaa. Pysyt kysymyksessä. Se ei ole ollenkaan niin helppoa. Kysytään myöskään ei järkevää pohdintaasi, vaan vatsatuntumaasi. Kun tulee vastaus, jonka olet ajatellut valmiiksi, sanon työpajassa usein: Tuo on rationaalinen vastaus. Kysymys on emotionaalinen.

Miten kyllä-ei-kysymyksestä tulee tarkka vastaus

Kerran näytin tämän erään osallistujan kanssa. Toinen osallistuja vastasi oman havaintonsa pohjalta. Kysymys oli yksinkertainen: Tekeekö hänelle hyvää lähteä tänä iltana lenkille?

Ensin tarkennamme kestoa, taso tasolta. Sitten tapaa: rankasti vai kevyesti? Sitten tulee kysymys, jonka jätät helpoimmin pois: Pystyykö hän pysymään kolmessakymmenessä minuutissa, vai tekeekö hän sittenkin enemmän? Sopiva kesto ei paljon auta, jos ihminen ei pidä siitä kiinni.

Ricon sanoin

Ja se on: Tekeekö se hänelle hyvää? Kyllä, ei? Okei, jos ei, niin miksi ei? Mitä hän voi tehdä, jotta se kuitenkin tekee hyvää.

Rico Brunner, työpaja

Lopussa ei ollut enää kyllä- tai ei-vastausta. Vastaus kuului: kyllä, mutta vain kevyt lenkki, sellainen, joka ei ylikuormita häntä. Minulle on tässä tärkeää: Emme sano vastapäätä istuvalle, mitä hänen pitää tehdä. Se on harjoitus kysymysten esittämisessä ja tarkentamisessa.

Miksi kirjoitat ylös

Se, mitä haluat muistaa, vie tilaa päästä. Silloin havaitsemiselle jää vähemmän. Siksi kirjoitat ylös, mitä näet. Se keventää sinua, ja pääset nopeammin eteenpäin. Teen itse samoin: Joka istunnossa piirrän yksinkertaisen tikku-ukon ja merkitsen siihen, mitä näen.

Mitä toisena päivänä tulee lisää

Toisena päivänä käymme energiakentän läpi niin kuin teen jokaisessa istunnossa: ylhäältä alas. Ensin katse kokonaisuuteen. Sitten pää, sydän, vatsa, polvet ja viimeisenä jalat, joissa perusta näkyy.

Lisäksi tulee kolme kysymystä vastapäätä istuvasta. Missä on alueita, jotka ovat revenneet tai tukossa? Kuinka paljon kenttä kestää kuormitusta asteikolla yhdestä kymmeneen? Ja miten se reagoi muutokseen? Tällä kertaa et pidä havaitsemaasi itselläsi. Muut kertovat vastapäätä istuvalle, mitä ovat nähneet, ja pyytävät häneltä palautetta. Lisää siitä sivulla Milloin kerrot, mitä havaitset.

Kaava auttaa järjestämään. Liian tiukaksi se ei saa muuttua. Joka käy jokaisen ihmisen läpi täsmälleen samalla tavalla, saa vääriä tuloksia, koska jokainen ihminen on erilainen.

Kun harjoitellessa ei tule mitään

Silloin se on ihan kunnossa. Älä paineista itseäsi, älä ponnistele. Kaksi asiaa auttaa usein. Jos havainto on olemassa mutta epäselvä, käytä asteikkoa yhdestä kymmeneen: 1 tarkoittaa tuskin olemassa, 10 hyvin voimakas. Ja jos yrität nähdä jotain tai päätellä sen järjellä, sulje silmät ja kiinnitä huomiota siihen, miltä se tuntuu. Lisää sivulla Kun et havaitse mitään.

Tarkista jälkikäteen

Tarkistaminen ei tapahdu harjoituksen aikana, vaan sen jälkeen. Myös sitä harjoittelemme kahden päivän aikana.

Ricon sanoin

että havaintoanalyysin jälkeen mietitään jälkikäteen: Pitikö se paikkansa vai ei? Ja jos se ei pitänyt, ei sanota: Sitten olen huono, vaan kysytään itseltä: ”Miksi?” Ja näin oikeastaan tapahtuu oppimisprosessi.

Rico Brunner, työpaja

Omissa virheissäni minua ei koskaan ensisijaisesti kiinnostanut, mikä olisi ollut oikein. Minua kiinnosti, miksi olin tulkinnut väärin.

Jokaisessa tilanteessa sama harjoitus

Harjoitus on kaikille sama, oli sinulla juuri vaikea aika, haluat pitää sen, minkä olet löytänyt, tai haluat kehittää havaitsemistasi. Joka tulee toista tai kolmatta kertaa, tekee samat kierrokset ja ymmärtää ne joka kerta eri tavalla. Kierrosten välissä tehtävä perusharjoitus on sivulla Läsnä itsessäsi.

Usein kysyttyä

Entä jos vastaukseni on väärä?

Silloin olet silti harjoitellut. Enempää harjoitus ei vaadi. Jälkikäteen kysyt, miksi se ei pitänyt paikkaansa, ja opit siitä.

Miksi vain yksi kysymys?

Jotta näet, miten näkemyksesi tähän yhteen kysymykseen muuttuu kierroksesta toiseen. Työpajassa sanon siitä: Rajoittukaa tähän kysymykseen.

Miksi en saisi tarkistaa, pitääkö ensimmäinen yhä paikkansa?

Koska silloin vahvistat sen sen sijaan, että katsoisit uudelleen. Joka esittää kysymyksen uudelleen, löytää todennäköisemmin sen, mikä ensimmäisellä kerralla jäi huomaamatta.

Kerronko vastapäätä istuvalle, mitä olen havainnut?

Ensimmäisenä päivänä et. Toisena päivänä kolmesta kysymyksestä kyllä, palautteen kanssa. Lisää sivulla Milloin kerrot, mitä havaitset.

Tarvitsenko erityisen paperin tai pohjan?

Et. Tyhjä paperi riittää. Toisena päivänä saat paperin, jossa on kulku ylhäältä alas.

Mikä harjoituksia useimmin häiritsee, kerrotaan sivulla Miksi hyväkin havainto voi erehtyä.