Opi havaitsemaan · Mitä opit

Miksi hyväkin havainto voi erehtyä

Huomaa: työpajat pidetään vain saksaksi.

Joka havaitsee paljon, saa nopeasti tarinan kokoon. Neljä asiaa vääristää havaintoa erityisen usein: liian aikainen tulkinta, ennakkotieto, toiveet ja valmiit lauseet. Mitä voit tehdä niille.

Elokuva, jonka lopun luulet tietäväsi

Ricon sanoin

Minulle se on verrattavissa elokuvaan, jota katsotaan. Siinä sanotaan aina liian aikaisin, kymmenen minuutin jälkeen: ”Joo, tiedän, miten se päättyy.” Puolen tunnin jälkeen: ”Tiedän, miten se päättyy.” Tunnin jälkeen: ”Tiedän, miten se päättyy.” Ja elokuvan lopussa: ”No, tuo loppu olikin odottamaton.”

Rico Brunner

Miksi se osuu juuri niihin, jotka havaitsevat paljon

Voisit ehkä odottaa, että erityisesti aloittelijat tulkitsevat liian aikaisin. Näen kuitenkin usein, että myös ihmiset, joilla on hyvä havaintokyky, tekevät niin. Joka näkee paljon, saa nopeasti tarpeeksi ainesta selitykseen. Selitys tuntuu silloin tulokselta, vaikka tarkkailu ei ole vielä lainkaan valmis.

Tunnen tämän itsestäni. Noin kuusitoistavuotiaana huomasin, että havaitsen eri tavalla kuin moni muu.

Ricon sanoin

Tietenkin, kun on niin nuori, on taipumus tulkita liian nopeasti ja katsoa asioita väärin. Kesti aikansa, ennen kuin pystyin kehittämään vakaan havaintokyvyn.

Rico Brunner

Tässä auttaa periaate: Ihmisen käyttäytymisestä et voi suoraan päätellä, miltä hänen energiakentässään näyttää. Samalla käyttäytymisellä voi olla aivan eri syitä.

Mistä huomaat, että on katsottu tarpeeksi

Tähän ei ole yksinkertaista sääntöä, ei minultakaan. Voin sanoa sinulle, että sinun täytyy oppia tunnistamaan se ja että minulla siihen meni aikaa. Apuna on kiinteä järjestys.

Jos olen epävarma, pitääkö intuitioni paikkansa, otan askeleen taaksepäin. Hankin itselleni vielä kerran kokonaiskuvan ja katson, olenko todella tarkkaillut kaiken. Vasta sen jälkeen tulkitsen uudelleen. Ja lopuksi käyn kaiken vielä kerran läpi alusta loppuun ja kysyn itseltäni tietoisesti: Mitä olen unohtanut? Usein siihen tulee silloin uusi näkökulma.

Kun tietosi täyttää aukot

Metsän reunassa seisoo suuri tumma hahmo. Pääsi sanoo heti: karhu, pois täältä. Jos erehdyit, se ei haittaa. Joka menee ensin katsomaan, elää vaarallisesti. Tämä nopea täydentäminen on elintärkeää.

Havaitessa se häiritsee. Se, minkä jo tiedät, täyttää aukot ennen kuin olet katsonut. Silloin et enää näe pelkkää energiakenttää, vaan sekoituksen kentästä ja opista, jonka pitäisi selittää se. Ja alat taivuttaa näkemääsi niin, että se sopii oppiin. Minulle yksi suurimmista haasteista oli kytkeä oma tietoni pois päältä tarkkaillessani. Joka on lukenut ja oppinut paljon ja sekoittaa sen intuitioonsa, heikentää intuitiotaan, koska tieto peittää sen alleen.

Näe se, mikä on, äläkä sitä, mitä toivot

Kolmas ansa on oma toive. Siksi rehellisyys ei minulle ole sivuseikka. Ilman sitä en olisi voinut kehittää tätä työtä.

Ricon sanoin

Mutta energiakenttätyön pystyin kehittämään vain siten, että keskityin arvoihini, että näin vaivaa, että lähestyin energiakenttiä ehdottomalla rehellisyydellä, jotta näen sen, mikä on, enkä sitä, mitä toivon.

Rico Brunner

Joka kaunistelee, näkee vähemmän. Miten toive naamioituu vatsatuntumaksi, kerrotaan sivulla Mitä intuitio on.

Valmiit lauseet erottelun sijaan

Joillakin on kaikkeen valmis lause. Esimerkki: Jokainen, joka on onneton, on itse syyllinen. Tällainen lause voi yksittäistapauksessa pitää paikkansa. Ongelma on, että se annetaan ilman tarkistusta. Se korvaa epävarmuuden sen sijaan, että kestäisi sitä.

Sama pätee kokonaisiin oppeihin ja filosofioihin. Filosofia on oletus. Se voi toimia tai olla toimimatta. Vasta katsominen näyttää, päteekö se edessäsi olevaan ihmiseen. Lisää havainnosta ja oletuksesta sivulla Opi erottamaan.

Varo neuvoja, joita itse noudattaisit

Ricon sanoin

Ja siksi, kun annatte ihmisille neuvon, jota itse noudattaisitte, olkaa varovaisia ja kyseenalaistakaa tämä neuvo vielä kerran.

Rico Brunner, työpaja

Kysymys, jonka silloin esität itsellesi, ei ole ”Pitääkö tämä paikkansa?”, vaan ”Tuleeko tämä minusta vai hänestä?”. Se, mikä sopii sinulle, voi olla toiselle väärin. Lisää siitä sivulla Milloin kerrot, mitä havaitset.

Kun olet erehtynyt

Erehtyminen kuuluu oppimiseen. Kun ennen tulkitsin jotain väärin, en ensisijaisesti halunnut tietää, mikä olisi ollut oikein. Halusin ymmärtää, miksi väärä tulkinta syntyi. Tulkitsinko liian aikaisin? Jäikö minulta jotain huomaamatta? Näinkö sen, mitä halusin nähdä? Näillä kysymyksillä opit enemmän kuin lauseella ”Olen huono tässä”.

Missä ikinä juuri nyt oletkin

Vaikeana aikana nopea tulkinta houkuttaa erityisesti, koska se lupaa tukea. Joka haluaa pitää sen, minkä on löytänyt, tuntee pikemminkin valmiit lauseet, jotka ovat osoittautuneet toimiviksi. Ja joka haluaa kehittyä, kompastuu helposti omaan tietoonsa. Yhdellä ihmisellä voi esiintyä kaikkia näitä yhtä aikaa, sen mukaan, onko kyse perheestä, parisuhteesta vai työstä.

Usein kysyttyä

Mistä tunnistan, että tarkkailuni on päättynyt?

Yksinkertaista sääntöä ei ole. Apuna ovat kiinteä järjestys, tarkkaile, kyseenalaista ja tarkista, sekä lopuksi kysymys: Mitä olen unohtanut? Työpajassa esität kysymyksen sitä varten joka kerta uudelleen. Lisää sivulla Mitä työpajassa harjoitellaan.

Tarkoittaako tämä, että minun pitäisi epäillä ensimmäistä oivallustani?

Ei. Sinun pitää tarkistaa se, ennen kuin rakennat sen varaan. Juuri se tekee mahdolliseksi seurata sitä.

Onko filosofia tai oppi sitten väärä?

Ei välttämättä. Se on oletus, joka voi toimia tai olla toimimatta. Vasta katsominen näyttää, päteekö se tiettyyn ihmiseen.

Mitä teen, kun olen huomannut olleeni väärässä?

Kysy, miksi. Tulkitsitko liian aikaisin, jäikö jotain huomaamatta vai toivoitko jotain? Vastaus siihen vie sinua eteenpäin.

Milloin ja kuinka paljon kerrot siitä, mitä havaitset, kerrotaan sivulla Milloin kerrot, mitä havaitset.