Miten havainnoin
Miten havainnoidaan jotakin, mitä useimmat eivät näe? Siihen ei ole mikroskooppia. Työkaluni on havaintokykyni, ja sen avulla olen oppinut havainnoimaan niin, etten muuta mitään enkä lue mitään sellaista, mitä ei ole.
Tutkimus · Menetelmä
Ensin katsoa, pitkään. Sitten kyseenalaistaa se, mitä näin. Sitten tarkistaa, pitääkö se paikkansa. Ja tämä lukemattomia kertoja, aina eri suunnista.
Näin olen päätynyt kaikkeen, mitä tiedän nykyään energiakentistä.
Havainnoida muuttamatta mitään
Huomasin hyvin varhain, että havainnointi houkuttelee. Näet energiakentän, joka vaikuttaa heikolta, ja haluat heti tehdä jotakin. Vielä hienovaraisempi on toinen ongelma: energiakenttä huomaa, että sitä katsotaan. Se mukautuu katsojaan ja asettuu suhteeseen hänen kanssaan. Silloin et enää näe, miten se toimii, vaan miten se reagoi sinuun.
Minun piti siis oppia olemaan niin rauhallinen ja niin itsessäni, ettei energiakenttä huomaa minua. Se oli vaikeaa, ja se oli tutkimukselleni ratkaisevaa. Siitä lähtien olen voinut verrata: kerran havainnoida niin, ettei mikään liiku, ja kerran havainnoida samalla, kun jotakin tapahtuu.
”Ja siksi havainnointi on supervoima, joka auttaa ymmärtämään kokonaisuuden.”
Rico Brunner
Sen, minkä luulin tietäväni, jouduin sulkemaan pois
Yksi suurimmista haasteistani oli panna syrjään kaikki, mitä olin siihen asti oppinut energioista. Päämme täydentää sen, minkä näemme vain osittain. Ammoisista ajoista se on ollut elintärkeää. Joka näkee metsän reunassa suuren hahmon, ajattelee heti karhua ja juoksee. Jos hän erehtyy, se ei haittaa. Jos hän menee ensin katsomaan, voi olla liian myöhäistä.
Energiakenttää havainnoitaessa juuri tämä refleksi on ansa. Et enää näe kenttää, vaan sekoituksen kentästä ja omasta filosofiastasi, ja väännät näkemäsi sopivaksi. Siksi olen vuosikymmeniä havainnoinut energiakenttiä olettamatta mitään tietoa ennalta. Tietoni on kasvanut näistä havainnoista, eikä päinvastoin.
Alussa kysyin itseltäni yhä uudelleen: onko tämä nyt minun toiveeni, vai sopiiko se tähän ihmiseen? Haluan nähdä sen, mikä on, enkä sitä, mitä toivon.
Vuosi tai kaksi lähes pelkkää havaitsemista
Nuorena miehenä havaitsin hyvin paljon ja tulkitsin paljon väärin. Tulkitsin paljon ja havainnoin vähän. Jossain vaiheessa käänsin tämän toisin päin. Vuoden tai kaksi havaitsin yhdeksänkymmentä prosenttia ajasta ja tein tuskin lainkaan johtopäätöksiä. Tuona aikana löysin pääsyn energiakentän mekaniikkaan sellaisena kuin kuvaan sitä nykyään.
Nykyäänkin on näin: havainnointi ja analyysi ovat suurin osa, johtopäätökset enää murto-osa. Mitä pidempään havaitsen, sitä enemmän yksityiskohtia ja yhteyksiä näen. Lopulta minun ei usein tarvitse tulkita lainkaan.
”koska havaitseminen korvaa lopulta tulkinnan, koska kaikki käy niin ilmeiseksi.”
Rico Brunner
Odottaa, kunnes elokuva on loppu
Tunnet ehkä tämän elokuvista. Kymmenen minuutin jälkeen tiedät, miten elokuva päättyy. Puolen tunnin jälkeen tiedät sen taas, tunnin jälkeenkin. Lopussa käy kuitenkin toisin. Samoin on energiakenttien kanssa: joka tulkitsee liian aikaisin, osuu monta kertaa harhaan, ja joka rakentaa työnsä väärintulkinnan varaan, ei työskentele siellä, missä energiakenttä sitä tarvitsee.
Havainnointiin kuuluu siksi myös sen tunnistaminen, milloin havainto on valmis. Ennen istunto ei minulla päättynyt istuntoon. Havainnoin ihmisen energiakenttiä usein vielä päiväkausia sen jälkeen, kunnes ymmärsin, mitä näin.
Kolme vaihetta, lukemattomia kertoja
Tutkimuksessani oli kolme vaihetta, ja kävin ne läpi lukemattomia kertoja. Ensin havainnoida muuttamatta. Sitten kyseenalaistaa omat johtopäätökset tästä havainnosta. Lopuksi tarkistaa, pitääkö paikkansa se, minkä olin tunnistanut. Jos se ei pitänyt, aloitin taas alusta.
Kerran huomasin jotakin, mitä en ollut odottanut. Kun tunnistan energiakentän ja ymmärrän, miksi se ei toimi, jo se laukaisee kentässä impulssin. Toistin tämän sen jälkeen monta kertaa, ennen kuin uskoin sen.
”Olin hyvin hämmästynyt ja toistin sen sitten monta kertaa nähdäkseni, oliko se ollut sattumaa.”
Rico Brunner
Monesta suunnasta, päähän tallennettuna
Yksi havainto ei minulle riitä. Katson kohtaa yhdeltä puolelta ja painan tuloksen mieleeni. Sitten toiselta puolelta, sitten kolmannelta. Vasta kun tulos toistuu ja vahvistuu monesta suunnasta, oletan ymmärtäneeni, miten jokin toimii.
Pitkään en kirjoittanut tätä ylös. Minulla on valokuvamuisti, eikä liikkumattomille asioille vaan sille, mikä liikkuu. Siksi en pitkään aikaan huomannutkaan, että minulla on se. Näen energiakentän uudelleen ja tiedän, missä se on muuttunut. Sitten kysyn, miksi juuri siinä.
”Jos minulla ei olisi ollut valokuvamuistia, en olisi koskaan pystynyt tekemään tätä työtä kirjallisten muistiinpanojen avulla, koska tiedon tulva oli paljon suurempi kuin se, mitä ihminen pystyy päivässä kirjoittamaan ylös.”
Rico Brunner
Mitä olen oppinut virheistäni
Tietysti olen erehtynyt, jopa usein. Kun olin tulkinnut jotakin väärin, en halunnut tietää vain, miten asia oikeasti on. Minua kiinnosti, miksi väärintulkinta oli syntynyt. Mitä olin jättänyt huomaamatta? Mitä en ollut ajatellut? Miksi olin toiminut sen kanssa väärin?
Esitän tämän kysymyksen itselleni yhä. Virhe näyttää minulle, missä katseessani on vielä aukko. Joskus energiakenttä käyttäytyy aluksi näennäisen epäloogisesti. Jos havainnoin tarpeeksi kauan, näen, että se noudattaa laajemmassa yhteydessä omaa logiikkaansa.
Mitä tästä on nykyään jokaisessa työssä
Noista vuosista syntyi kulku, jonka mukaan työskentelen yhä. Osa työstäni on siksi edelleen tutkimusta.
Simulaationkin löysin havainnoimalla. Pystyn käymään havainnossani läpi, miten energiakenttä reagoisi johonkin askeleeseen, häiritsemättä kenttää. Tietotekniikassa tätä varten on hiekkalaatikko (sandbox), suljettu tila, jossa jotakin kokeillaan koskematta käynnissä olevaan järjestelmään. Toteutuksessa voi silti ilmetä jotakin odottamatonta. Siksi havainnoin silloinkin edelleen.
Miten nämä neljä askelta toimivat yhdessä etäsaattelussa, kerrotaan osiossa Miten työskentelen.
Usein kysyttyä
- Huomaako energiakenttäni, että havainnoit sitä?
- Olen oppinut havainnoimaan niin, ettei energiakenttä huomaa minua. Muuten se mukautuisi minuun, enkä näkisi, miten se todella toimii.
- Näetkö kuvia tai värejä?
- En. En näe kuvia enkä myöskään auraa. Havaitsen, miten energiakenttä on rakennettu ja missä se toimii tai ei toimi. En näe esimerkiksi sitä, missä joku juuri nyt on tai millaisessa elämäntilanteessa.
- Voiko näin havainnoimaan oppia?
- Havaitsemista voi harjoitella. Minulla se on vahva synnynnäinen kyky, jota olen hionut tuhansien tuntien harjoittelulla. Työpajoissani harjoittelemme havainnointia, katso Työpaja (vain saksaksi).
- Entä jos erehdyt?
- Siksi tarkistan. Jokaisen työn lopussa tehtävä tarkistus näyttää minulle, onko tapahtunut se, mitä tarkoitin. Erehdys on minulle materiaalia: haluan tietää, miten se syntyi.
Miten tästä eteenpäin
Mitä olen tällä menetelmällä havainnut ja mitä periaatteita siitä on syntynyt, kerrotaan sivulla Mitä olen havainnut. Takaisin tieni alkuun pääset sivulta Tutkimustieni.
Osio Tutkimus · Versio 1.0 · 31.10.2026